On taas hetkonen vierähtäny siitä kun täällä on mun kirjallisia tuotoksia päässy ihastelemaan, on se vaan hyvä et meitä on kolme tätä kirjottamas, olis muuten kohtalaisen autio meidän blogi....
Kaikki on täällä jatkunu aikalailla entiseen malliin, talvi on tullut joten lämpötilat on alhaisempia kun ennen, huitelee jossain 15 asteen paikkeilla yleensä. Välillä silti tulee niitä ihania lämpimiä päiviä, kuten tänäkin viikonloppuna. Lauantain lämpötila oli 24 astetta parhaimmillaan, niin ihanaa! Se on jännä miten täällä nää lämpötilat vaihtelee niin suuresti. Mutta ei haittaa, kyllä mulle tällänen talvi kelpaa!!
Ollaan vietetty taas paljon aikaa sukulaisten kanssa ja tutustuttu entistä paremmin. Koko ajan satelee kutsuja tulla uudestaan käymään, mutta alkaa aika käydä uhkaavasti vähiin ja sen alkaa nyt oikeestaan paremmin jo ymmärtää. Meillä on enää alle kuukausi jäljellä täällä, miten aika voikin kulkee noin siivillä? Ja on niin outoa ja sekavaa kun fiilikset on niin ristiriitaiset ton lähdön tiimoilta... Välillä ajattelee, että on niin ihanaa taas nähdä kaikkia läheisiä ja päästä harrastamaan ja liikkumaan ja ai että varsinkin PYÖRÄLLÄ! Sitä mä oon täällä eniten kaivannu, vapautta liikkua ja mennä miten haluaa, en yhtään tykkää olla niin riippuvainen busseista, vanhemmista tai ylipäänsä kaikista kyydityksistä. Mutta kuitenki samalla on niin kova ikävä tänne jo valmiiks, että en tiiä kuinka sitten selvitäänkään kun se kauan pelätty lähtöpäivä koittaa... Onneks tänne palaaminen on aina mahdollista, ja aina on joku ottamassa meitä avosylin vastaan. Ja vaikka tää on kokemuksena ollu aivan huikea ja ehdottomasti elämäni paras syksy, niin kyllä sitä koto-Suomea vaan osaakin arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen. Se paljon puhuttu koulutusjärjestelmä, se on ihan valovuosia edellä tästä näiden tilanteesta, ja samoin ylipäänsä kaikki palvelut, niiden toimivuus ja luotettavuus... Toki on asioita jotka mun mielestä täällä toimii paremmin ja missä suomalaisilla olis parantamisen varaa, mutta aina pitää muistaa ettei niitä asioita tarvi ajatella parempina tai huonompina. Ne on vaan tosi erilaisia, ja aina voi oppia uutta muilta ja sen kautta ymmärtää paremmin minkälaista se elämä on täällä puolen Eurooppaa. As said, ei yks hyvä tee toisesta huonompaa ;)
Viime aikoina oon perheen sekä kavereiden kans tehny vaikka ja mitä kaikkea kivaa. Yks viikonloppu oltiin kattomassa mun pikkuveljen rugbyottelua, josta en oikeen ymmärtäny mitään mutta hauskaa oli. Säännöt on mun käsityksen mukaan samankaltaiset kun jenkkifutiksessa, mutta näillä ei oo minkäänlaisia suojavarustuksia ja jotain muitakin eroavaisuuksia löytyy. Mun silmään se näytti enemmänkin joltain mutapainilta, kun parikymmentä muksua möyri pitkin kenttää ja yritti anastaa sitä palloa toisiltaan. Välillä ne kaikki oli sellasena läjänä maassa kun jokainen yritti saavuttaa palloa joka oli tietysti sillä kasan alimmaisella pelaajalla... Matsin lopussa kaikki oli TÄYNNÄ mutaa, ja nyt siis tarkotan että IHAN OIKEASTI täynnä! Sellasia pieniä mutapalleroita vaan viuhui ympäriinsä, onneks meidän perheen yksilö kävi pesulla ennenkun tuli mun viereen autoon istumaan.....
Edellinen viikonloppu oltiin isovanhempien luona käymässä, ja messissä oli myös parit serkut sekä tätejä ja setiä. Käytiin mm. italialaisessa ravintolassa syömässä, ja ai että tuntuu etten vieläkään oo ihan toipunu siitä jättiateriasta vaikka sitä on jo muutama päivä sulateltukin... Huhhuijakkaa. Touhusin paljon mun 5-vuotiaan "serkun" kanssa, se on ihan innoissaan aina kun käydään siellä, ja sen seurassa ei kyllä rauhallista hetkeä tuu :D Pelailtiin kaikkea, kateltiin TV:tä ja leikittiin mm. piilosta. Kivaa oli, ja kotiinlähtiessä sain siltä lahjaksi sellasen puoliksisyödyn karkkikorun (sellasen joka on täynnä niitä pastellinvärisiä karkkirinkuloita, kyllä te tiiätte). Ei ehkä mikään maailman uljain lahja, mutta tunsin silti itteni niin kauheen onnelliseksi kun matkasin kotiinpäin se puoliks imeskelty korunraato taskussa. Se pikkulapsen vilpitön ilo kun sai antaa sen sille itelleen niin tärkeen jutun just mulle lahjaksi teki tosta asiasta niin paljon isomman. Uskotte varmaan että tuntuu haikealta jättää nämä kaikki ihmiset tänne, vaikka kotona odottaakin ne omat rakkaat läheiset. Tässä näinkin lyhyessä ajassa tästä paikasta, ihmisistä ja kaikista arkipäiväisistä jutuista on tullu mulle niin tärkeitä etten olis kyllä lähtiessä uskonu.
Noh, ennen paluuta meillä on kuitenkin edessä vielä vaikka mitä kivaa, ja varmasti tullaan nauttimaan tästä loppuajasta täällä!
Eipä tässä kai tällä hetkellä sen kummempia, meikä lähtee tallustelemaan salia kohti, ihana iltarääkki odottaa, adiós! :)
 |
| Meigä + kamulit lähös vähä fiestalle :-) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti