Las vacaciones

Sanna: Aah ihana neljän päivän loma! Keskiviikkona oltiin tosiaan Ikean lihapullia herkuttelemassa nostalgisissa tunnelmissa ja sen jälkeen shoppailemassa valtavassa ostoskeskuksessa, jonka kaikkia kauppoja ei koskaan ehdi yhellä kerralla kiertää. Ikinä ei oikein löydä niitä tavaroita, mitä menee etsimään, mutta kaikkee  kivaa kyllä ;) Torstaina mentiin meidän kaverin synttäreille, ja lahjaksi löydettiin yhestä karkkikaupasta Pandan lakua! Eihän se niin tuoretta ja pehmeetä ole kuin Suomessa, mutta ajaa asian. Synttäreiden ohessa juhlittiin vähän myös Halloweenia. Jotkut oli pukeutuneet asuihin ja me loput meikattiin silmät mustiksi. Ideana oli myös katsoa kauhuleffa, mutta lopulta päädyttiin laulamaan Singstaria, syömään herkkuja, fiilistelemään vanhojen ja uusien hittibiisien tahtiin ja höpöttelemään asioista.. Hauskaa oli, vaikka mä ja Satu oltiinkin välillä hiljaisempia kuin muut, jos ei ymmärretty tai tiedetty mistä muut puhui. Olihan sitä hälinää noin tusinan tytön jutellessa aika paljon niin ei kaikkia voinut yhtäaikaa kuullakaan :DD Mutta ihan hyvin ollaan päästy porukkaan mukaan ja kiitos kuuluu siitä espanjalaisille, kun ne on niin mukavia ja ottaa meidätkin huomioon. Onneks meillä on vielä jouluun asti aikaa tutustua ihmisiin lisää ja ottaa kaikki irti tästä matkasta.

Komppaan Mariaa tossa syömisen ja liikunnan epäsuhteisuudessa. Okei, ehkei täällä ole tapana syödä usein, mutta kerrat korvataankin sitten määrällä. Ja mikä määrä sitä ruokaa onkaan... Perjantainakin käytiin hostäidin ja sen vanhojen työkavereiden kanssa pienessä kylässä tunnin ajomatkan päässä vain syömässä, ihailemassa maisemia ja tapaamassa äitini vanhaa taideoppilasta (joka sattui olemaan ravintolan omistajan poika). Unohdan aina, että lounaalla on yleensä kaksi eri ruokalajia, joten syön itseni täyteen ensimmäisellä ja toisen ruokalajin jälkeen olenkin fartuca (asturiaksen alueella sanotaan näin kun ollaan aiiivan täynnä). Ai niin, mutta sitten vielä se jälkiruoka!! Meillä kului aikaa kolme tuntia, kun syötiin kaikki nämä jutellen ja nauttien herkullisesta ruuasta. Yleensä syön hotkien, mutta perjantaina ei onneksi pystynyt, kun jutteli niin innokkaasti ja vastaili äidin tuttujen kysymyksiin Suomesta ja Espanjan kokemuksista. Ruokahetket on täällä tärkeitä perheen kokoontumishetkiä. Ruoka-ajat ja ruoka yleensäkin on ehkä isoin asia Espanjan kulttuurissa, missä on huomannut isoja eroja Suomeen. Ja useat postaukset näyttääkin liittyvän ruokaan... hehee

Suomessa flunssa-aalto iskee syksyisin ja saan siitä usein osani. Oviedossa nää säät vaihtelee jotenkin tosi nopeesti. Ei auta kattoo netistä mitä tälle päivälle luvataan, koska se voi olla ihan päinvastasta. Mä jouduin huomaamaan sen kantapään kautta. Luulen aina tarkenevani, kun onhan Suomessa paljon kylmempäänkin totuttu. Niin ainakin paikalliset arvelee, ettei meillä voi olla kylmä. No, mulla on tainnut olla kylmä, kun parina päivänä olo on tuntunut kuumeiselta ja päätä särkeny. Mut omapahan on vika, ku mieli on vielä kesäsäissä. Mutta ei pieni huono-olokaan saanu mua pysymään kotona lauantai-iltaa, vaan lähettiin juhlimaan espanjalaisten kanssa. Oli hauskaa jutella ihmisille rennosti asioista ja tutustua niihin paremmin. Täällä meidän kotiintuloajat on vaan aikaisemmat, mihin Suomessa on tottunut. Aina tuntuu että aika loppuu lyhyeen varsinkin, kun muut meidän ikäiset saa olla pitempään. Eilen koska Maria tuli mun kotiin yöksi niin saatiin olla yhteen asti yöllä kapungilla, mutta normaalisti palataan kotiin jo yhdentoista mais. Mutta kyllä mä ymmärrän, että meidän hostvanhemmat tarkottaa vain hyvää ja on huolestuneita meistä, jos ollaan pihalla myöhään. Onneksi meidän lauantai-ilta oli ihan superhauska! Päätettiin ennen kuin lähettiin ulos, että nyt ainakin otetaan paljon kuvia, mutta kuinkas kävikään... hups, muistettiin vasta illan jälkeen kotona, että ai niin ne kuvat :D

Ollaan tyttöjen kans mietitty, mitä kaikkee halutaan ehtiä tekemään ennen kuin palataan Suomeen. Meidän listalle päätyi ainakin surffaaminen, longboarding, joku kirkon messu tai muu (vaikka en koekaan itseäni hirveän uskonnolliseksi, haluan nähdä millaista on Espanjan katolisessa kirkossa), futispeli livenä, karaokea baarissa ja varmaan vielä paljon muuta, mutta nämä nyt ainakin ensiksi.

Nam! Ikean lihapullat ja perunamuusi. Eihän ne kotitekoista ruokaa voita, mutta kelpaa korvikkeeksi.

Pepe-lakua ostoskeskuksen karkkikaupassa!

Pienimmässäkin kylässä Espanjassa on kirkko ja baari.  Kuva perjantain  minireissulta.

Ravintola, jossa käytiin syömässä oli ihanan idyllinen ja kotoisa. Sinne oli rakennettu myös moderni puoli, mutta useimmat asiakkaat valitsevat mieluummin vanhanaikaisen puolen, mä mukaan luettuna.

Tässä  kolme  pienen kylän  monista koirista. Espanjassa tuntuu olevan enemmän koiria kuin Suomessa, koska ihmiset kävelyttävät niitä paljon kaduilla ja koirat saattavat juoksennella vapaana varsinkin pienissä paikkakunnissa.