Así es la vida

Sanna: 
Pikkuhiljaa alkaa täällä elämä tuntua jo arjelta. Joka viikko on erilainen ja seuraavaa odottaa aina innolla, mutta nyt elämä ei ole vaan pelkkää arjen ihmettelemistä. Oviedo ja tämä paikka alkaa jo yleisesti tuntua kodilta. Tottakai ei mikään korvaa Suomen "oikeaa" kotia, mutta kotoisaksi voi tuntea itsenä myös tuhansien kilometrien päässä. Pari päivää sitten heräsin kesken yöunen ja tajusin jotain hyvin outoa... mä näin unta espanjaksi! Mikään ei varmaan mennyt siinä kieliopillisesti oikein, mutta tosta on hyvä alottaa. Juteltiinkin espanjalaisten kavereitten kans, miten kummallista on, että ihmiset näkee kaikki unia omalla kielellään. Onhan vaikea kuvitella, että joku uneksii suomeksi, toinen kiinaksi ja kolmas espanjaksi. Ehkä kahden kuukauden kuluttua ennen kuin palaan Suomeen osaan jo ajatellakin espanjaksi. Hope so ;)

Viikot täällä ei hirveästi eroa Suomen arkipäivistä. Aamulla lähden kouluun, sen jälkeen kotiin syömään, löhöilemään ja illalla joko harrastuksiin tai tapaamaan kavereita. Oikein laiskalla tuulella jään Suomessa kotiin nukkumaan, mutta Espanjassa iltapäivien vietto neljän seinän sisällä tuntuu turhalta, joten mennäänkin usein jonnekin kuluttamaan aikaa joko me kolmestaan tai mikä parempi espanjalaisten kanssa. Harmittaa vain, että meidän ikäset espanjalaiset on nyt viimeistä vuotta lukiossa, joten niiden vapaa-aika kuluu enemmän opiskellessa. Yritetään silti parhaamme, että saatais houkuteltua ne mukaan. Onneksi viikonloppuina useimmat haluaa  päästellä höyryjä ja lähtee ulos pitämään hauskaa. Ne onkin parhaita tilanteita tutustua uusiin ihmisiin, koska koulussa kaikki viettää aikaa omissa kaveriporukoissaan. 

Mun viikonloppu vieri ohi hujauksessa. Perjantaina mentiin kavereille katsomaan leffaa, mutta loppujen lopuks ilta kuluikin jutellessa ja katsellessa youtube-videoita. Hauskaa oli silti. Mun hostäidin sisko oli meillä koko viikonlopun kylässä, joten tehtiin lauantaina retki parin kymmenen kilometrin päässä olevaan puistoon nimeltä Senda del oso. Ennen kuin päästiin lähtemään sinne takkuiltiin kuitenkin kotona tavaroiden kanssa. On yllättävän kiva kuunnella, kun siskokset kinastelee espanjaksi. Niiden kinastelut jäi kuitenkin aina pintapuoliselle ja lempeälle tasolle, mutta ilman että ymmärtää kieltä puhekorkeuden perusteella voisi päätellä muuta. Espanjassa kahviloissa ja baareissa on muutenkin yleista puhua kovaa ja korkealta. Kun päästiin puistoon maisemat oli huikeat. Kävelyreitti kulki vuorien, karhujen (senda del oso=karhunpolku), puiden ja luolien ohi. Lounaaksi oli tehty tortilla de patatas (perunamunakas), joka on tyypillinen espanjalainen ruoka, leivän väliin. Ja maistui kyllä ihanalta. Päivän aikana tulikin käveltyä noin neljätoista kilometria niin ruoka olikin tarpeen. Iltapäivästä palattiin kotiin ja illalla ei muuta kuin kaupunkiin fiestalle kavereiden kanssa ;) Kaiken ton jälkeen kunnon yöunet tuli tarpeeseen. 
        Sunnuntaina käytiin Oviedon torilla, jonne oli tullut paljon väkeä lämpimän sään takia. Täällä vieläkin lämpötila on ajoittain 20 asteen yläpuolella! Kun lukee uutisista, että jossain päin Suomea on jo satanut lunta lämpimät säät tuntuu järjettömiltä. Illalla tunsin huonoa omatuntoa tekemättömistä koulutehtävistä, joten päätin keventää taakkaa edes hitusen. Jotenkin täällä koulu ei vaan tunnu tärkeimmältä asialta, vaan keskityn enemmän kulttuuriin, kieleen ja uusiin ihmisiin. Onhan taidehistoria, luonnontieteet ja espanja äidinkielenä aika vaikeita vuoden aikana hankituilla espanjan taidoilla. Onneksi kaksi eri enkun tuntia ja liikunta tuo rentoutta koulupäiviin. Loppujen lopuksi kyllä opettajat ymmärtää, ettei me voida olla samalla tasolla kuin muut espanjalaiset aineissa, jotka opetetaan kokonaan espanjaksi.

Sitten vielä muutamia kuvia viikolta. Espanjalaisten kanssa viettäessä aikaa ei tule otettua niinkään kuvia, koska tuntee itsensä paparazziksi muiden ihmetellessä vieressä. Siinä asiassa pitäis kuitenkin terästäytyä ettei palaa Suomeen kamera täynnä maisemia. Ei niissäkään kyllä mitään vikaa ole... :D

Maaseutua ennen Senda del Oso:a.

Karhuja oli kolme. Tässä kaksi pienempää palleroa.

Ja suurempi mesikämmen.

Vasemmalla täti ja vieressä hostäitini iloisissa tunnelmissa :)

Kävelypolku kulki ajoittain kaiverrettuna kallion tai luolan sisällä.

 Ihmettelemässä tavaran paljoutta ja katsomassa Oviedon sunnuntain torielämää. Myös perinteistä asturialaista tanssia, musiikkia ja pukuja.

Kadulla tuli tuttuja vastaa. Näihin ei Suomessa usein törmääkään.

                

Viikonlopusta ja vähän muustakin

Maria: Vihdoinkin munkin puolesta saadaan jotain elämää tähän blogiin. Oon laiskotellut enkä vielä kertaakaan raportoinu mun tekemisistä, mutta nyt päätin ryhdistäytyä.

Meillä oli siis kolmen päivän pidennetty viikonloppu, koska viime perjantaina oli Día de la Hispanidad eli espanjalaisuuden päivä. Kyseisenä päivänä juhlitaan myös Espanjan suojelupyhimystä. Varsinaista juhlaa ei kuitenkaan nykypäivänä enää vietetä, lähinnä ihmiset nauttii ylimääräisestä vapaasta ja hyödyntää sitä muunmuassa matkustamalla kotikylään tai tekemällä erilaisia retkiä ympäri Espanjaa. Meidän perhe lähti heti torstai-iltapäivänä koulun jälkeen ajelemaan kohti Leónia, joka on viereisen maakunnan (joka myös kantaa nimeä León) pääkaupunki. Mun hostmami oli ollu työmatkalla Madridissa koko alkuviikon, ja napattiin se juna-asemalta mukaan kyytiin ennenkun jatkettiin matkaa kohti määränpäätä. Noin neljän tunnin autossa istumisen jälkeen päästiin vihdoin perille Palenciaan, joka on yksi Espanjan muista maakunnista (niitä riittää...). Pienen etsiskelyn jälkeen löydettiin hotelli, joka oli aivan ihana, kunnon maalaisromantiikkaa tihkuva maailman söpöin paikka! Se sijaitsi pienessä kylässä, jonka lähellä oli paljon vuoristoa, sillä meidän viikonlopun suunnitelma oli kiivetä niin paljon ylös vuorenseinämiä kun vaan kuntoa riitti! (Oikeesti meidän reissut ei ollu mitään valtavan rankkoja, lähinnä jyrkimmissä kohdissa vähän kysyttiin voimia ja jaksamista, muuten sai lähinnä nautiskella hyvästä seurasta ja huikeista maisemista.) Reisi-takapuolitreeninä kiipeäminen oli kyllä ihan loistavaa, kyllä vähän tunnahti viikonlopun jälkeen, eli jotain oli todistettavasti tapahtunut myös siellä suunnassa! Tai ainakin mä haluun kovasti uskoa niin... :D

Hotelliin oli kerääntyny host-padren puolelta lähisukua, yhteensä meitä oli 12 henkeä. Isovanhemmat (=los abuelos (; ) oli aivan ihania ihmisiä. Muutenkin täällä on kaikki ollu tosi mukavia meitä suomityttöjä kohtaan, mutta jotenkin tuli vielä aivan erityisen kotoisa olo kun kaikki sukulaiset oli niin innoissaan myös mun mukanaolosta, ja kyseli paljon Suomesta ja mun elämästä kotona. Abuelo eli isoisä oli ottanu selvää Suomen historiasta, ja hehkutti mulle ihan innoissaan siitä kuinka suomalaiset oli niin vahvoja kun oltiin sodittu Venäjää vastaan ja pienenä kansana taisteltu maamme puolesta. Se oli varmaan paremmin selvillä kaikista sotien tapahtumista (myös Suomen osalta...) kun minä, ja tuli jotenki kauheen otettu olo kun ne oli selvästi nähny vaivaa että tietäis enemmän mun kotimaan historiasta ja tapahtumista. Muutenkin ne vaikutti tosi samanlaisilta mitä mun omat isovanhemmat oli, joten tykkäsin kovasti viettää niiden kanssa aikaa.
Isovanhempien lisäksi paikalla oli serkkuja, tätejä ja setiä. Juttua niillä kyllä riitti, ja kun on suomalaisena tottunu siihen että yleensä ravintoloissa pönötetään kiltisti hienoissa (epämukavissa :D ) vaatteissa ja keskustellaan sivistyneeseen sävyyn esimerkiks politiikasta, niin noiden värikkäät (ja äänekkäät) jutut oli mun mielestä tosi viihdyttäviä.

Päiväohjelma oli seuraavanlainen: aamupala syötiin hotellilla, jonka jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut reppuihin ja lähettiin valloittamaan vuorenhuippuja. Lounas syötiin ylhäällä vuorella, ja sen jälkeen palattiin samaa reittiä takasin. Meidän patikointireissut kesti suunnilleen 6-7 tuntia, jonka jälkeen palattiin hotellille tai käytiin tutustumassa lähikyliin. Lehmiä, lampaita ja vuohia oli joka paikka täynnä, ja viikonlopun kohokohtiin kuului myös ehdottomasti se kun sai käydä rapsuttelemassa paikallisia hevosia. Tälläsen vannoutuneen heppatytön sydäntä lämmitti kun sai pusia paikallista kaviokasta, ja ikävä omia karvakamuja kohtaan Suomessa vähän lievittyi :)
Iltaisin pelattiin pikkuveljen ja sen serkkujen kanssa bilistä, ja ne oli ihan innoissaan mun "huimista" pelitaidoista. (Oikeesti oon surkee...) Jostain syystä ne oli haltioissaan aina kun onnistuin, ehkä se on niille vierasta että tytötkin saattaa joskus osua niihin palloihin :D Tai sitten mun räpellys näytti niiden mielestä niin onnettomalta, että ne säälistä kannusti mua niin villisti....

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli tosi onnistunut, nautittiin hyvästä ruuasta ja seurasta, ja ne näköalat.... Ei sitä pysty edes sanoin kuvailla kuinka mahtavat ne oli! En koskaan kyllästy tähän maisemaan, rakastan asua täällä vuoristoisemmalla seudulla! On vähän vaihtelevampaa mihin on kotona tottunu, Pohjanmaalla kun sitä lakeutta riittää...

Tällä hetkellä istuskelen kotosalla, täällä on nimittäin kolmen päivän lakko. Opiskelijat ei mee kouluun, joten meillä on vähän ylimäärästä vapaata tän "rankan" aherruksen lomassa. Toisaalta ihan hyvä ettei nyt tarvi mennä ihmisten ilmoille, rusautin nimittäin nilkkani kivuliaasti kun tanssahtelin niin tunteella eilen salilla. Missasin sit myös combatin ja harmittaa älyttömästi, koska en oo tottunu vaan nököttämään paikallani. Lisäks liikunnasta pois oleminen + näiden herkkuruuat ei oikein kuulosta mukavalta yhtälöltä, en oo edes uskaltautunu vaa'alle tänne lähdön jälkeen, hirvittää liikaa se totuus mitä sieltä tulee esiin... Vaatteet nimittäin uhkaavasti alkaa tuntua tiukahkoilta tän kuukauden mässäilyn jälkeen, kauheeta... Toisaalta on ihanaa vaan istua ja olla säälittävä ku saa niin prinsessakohtelua, nää nimittäin suhtautuu muhun ku vakavamminki loukkaantuneeseen potilaaseen :')

Tässä vielä muutamat fotot viikonlopulta sekä muitakin kuvia mitä on tullu napsittua:

Ekan päivän metsäilyreitiltä.

Sisilisko! Näitäkin täällä riittää.

Käytiin vuorilla myös luolassa, oli aika siisti.

Krookus, joita myöskin oli ihan kiitettävästi :D

Yks niistä vuorenhuipuista jonne urheasti kavuttiin.

Se mulkoili mua tosi äksysti, luuli varmaan et vien sen ruuat...

Villa Romana la Olmedan mosaiikkeja. Se on siis lähistöllä oleva roomalaisten aikanen loma-asunto tms.

Katukuvaa.

Mun naapurustoa.

Tällänen söpö yhteiskuva vielä loppuun!

¿Que tal?

Sanna: 
Huhhuh aika lentää. Tällä viikolla tulee kuukausi täyteen Espanjan seikkailusta! Kun sain kuulla, että pääsen matkustamaan kolmeksi kuukaudeksi Espanjaan olin pudota tuolilta. Mikä parasta mun kanssa samaan aikaan lähti myös mun kaks hyvää ystävää. Meitä varoteltiin paljon ennen kuin matka alkoi, että jossain vaiheessa iskee kulttuurishokki ja hirveä koti-ikävä, mutta tälläsiä oireita ei oo ainakaan vielä ilmennyt. Varmaan helpottaa, että tylsyyden iskiessä tai jos haluaa kertoa jollekin asioistaan voi soittaa ennestään tutulle ihmiselle ja lähteä vaikka kävelylle.
          Espanja ei missään vaiheessa ole tuntunu liian vieraalta. Toki täällä on tapoja joihin on täytyny hetki totutella tai muuntaa ne soveltumaan itselle. Esimerkiksi kenkiä pidetään sisällä yleisesti jalassa, on normaalia pussata tuttuja poskille aina kun ne tapaa ja jutella tuttavallisesti ihmisille, jonka on nähnyt vain vilaukselta jossain. Supermarketeissa roikkuu kinkkuja katosta ja kalat käsitellään A:sta alkaen asiakkaan silmien edessä kauppojen kalatiskillä. Kuitenkin nämäkin asiat on vasta pikkujuttuja ennen kuin espanjalaistun kunnolla tähän elämäntapaan... en malta odottaa ;)

Koulusta kertyy enemmän hommia tehtäväksi kotona kuin aikaisemmin. Espanjalaisilla oppilailla on tällä hetkellä paljon kokeita, jotka me suomalaiset korvataan tekemällä muita töitä. Espanjan kieli sujuu jo paremmin, mutta ei aivan niin hyvin, että suoriutuisin luonnontieteistä espanjaksi. Halu tutustua lisää espanjalaisiin on kova, mutta niiden kokeiden takia me vietetään melko paljon aikaa keskenämme ja suomeahan siinä tulee puhuttua :D Viikonloput onkin sitten pyhitetty espanjalle. Viime viikonlopun vietin hostisäni talossa. Yövyn siellä aina joka toinen viikonloppu. Järjestely ei haittaa mua, mutta tavaroiden siirtely vähän vaikeuttaa elämää. Onneks mun hostvanhemmat on todella mukavia ja yrittää kaikkensa, että viihtyisin. Ja niinhän mä teenkin! 

Näköalat mun huoneen ikkunasta "isän" talossa. ¡Me gusta! Omakotitaloihin kun oon Suomessa tottunut.

Hahhaa, mikähän päivä on?

Tytöt Oviedon uusimman (ja modernimman) ostoskeskuksen edessä. Se sijatsee muutes melkein  mun naapurissa. Jäiks!

Tästä tulee kuljettua usein. Kotoa puiston läpi keskustaan. 

Minä shoppailemassa. Lasit ei kuitenkaan tarttunu mukaan, mutta kokeillahan aina voi.

Oltiin tänään jätskillä. Oli kyllä paras jäätelö, jonka oon syöny pitkään aikaa: frozenyogurt melon. Ja vielä (melko) terveellistä!