Feliz Navidad!

Maria:

Meidän ihanat kolme kuukautta kului silmänräpäyksessä. Perjantaina oli viimeinen päivä Espanjassa, ja nyt ollaan oltu jo Suomessa tää viikonloppu. Vieläkin on ihan sekavat fiilikset, vaikka onneks on joulu niin on vähän pehmeempi lasku takas normiarkeen. Oli ihanaa nähdä lentokoneen ikkunasta ekaa kertaa lunta kun laskeuduttiin Helsinkiin, mutta samalla kaikki tuhersi itkua kun oli niin ikävä takasin. Tässä menee varmaan muutamat ekat viikot ihan totutellessa ja sopeutuessa, mutta eiköhän tää tästä, viimeistään sit kun alkaa taas koulunpenkillä aherrus. Pian meidän vaihtoaika on kaunis muisto vaan, ja tapahtumat alkaa tuntua kaukaisilta. Onneks ollaan suunniteltu paluureissua ens kesälle niin on jotain mitä odottaa, eikä lähteminen Oviedosta tuntunu niin lopulliselta. Vaikka oli kyllä tosi surullista hyvästellä kaikki ihanat ystävät ja tutut, perheestä ja sukulaisista puhumattakaan! Itku oli aika herkässä meillä kaikilla, mutta onneksi kesällä nähdään, ja nykyaikana nyt on niin helppo pitää yhteyttä muutenkin. Kaikista vaikein oli varmaan sopeutua tähän lämpötilanmuutokseen. Mun hostperhe lähetti ihanan kannustavan kuvan niiden lämpömittarista, joka näytti mukavasti lähes 27 astetta lämmintä. Melkein sama kun täällä siis, Suomessa se on vaan MIINUS 27.... Sellanen kevyt ~40 asteen ero kyllä otti vähän koville, tuntuu että nenäki jäätyy päästä irti ku vaan vähän pistää nokkaansa pihalle....

Ennen lähtöä kerkes kuitenkin tapahtua paljon kaikenlaista. Samoin kun Sannan, myös mun perhe teki reissun Madridiin joulukuun puenten (=pidennetty viikonloppu, sellanen miniloma) aikana. Oltiin ensin yks päivä Salamancassa josta Satu (joka myös kävi siellä) on jo jotain kirjotelluki. Käytiin oikeestaan niissä samoissa must see -paikoissa, kuten yliopistolla ja katedraalissa. Käveltiin paljon, ja sain rutkasti infoa kaupungin historiasta ja rakennuksista. Oli kivaa!

Salamancan Plaza Mayor, yksi Espanjan kuuluisimmista ja kauneimmista keskusaukioista.

 Salamancasta jatkettiin Madridiin, jossa vietettiin muutama päivä. Väkeä riitti, muutamalla muullakin oli ollu suunnitelmia Madridin varalle ku meillä... Käytiin monissa museoissa ja palatseissa, ja tutustuttiin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kaikista eniten kuitenki vaikutuin sen kaupungin koosta. Se oli jättikokonen, kun on tottunu tälläseen Seinäjoen kokoseen käpykylään, ja ku ei Oviedokaan mikään miljoonakaupunki oo. Asukkaita Madridissa on noin 5 miljoonaa, lähes saman verran siis kun koko Suomessa. Ei siis ihme että muutamissa paikoissa oli vähän tiivis tunnelma.... Ihanaa oli kuitenki, nautin täysin rinnoin koko ajasta siellä!

Jouluvaloja Madridin malliin.

Liikennettä riitti...

Ei ihan mun kukkarolle soveltuvia kelloja....rakas Joulupukki??!

Viimenen viikonloppu meni ihanien ystävien kanssa oleskellessa. Perjantaina kokoonnuttiin yhden kaverin kotiin, jossa meitä odotti ihana yllätys; kaikki oli urheesti kokkaillu meille kaikenlaisia espanjalaisia herkkuja. Lisäksi haluttiin kokeilla espanjalaisten uudenvuodenperinnettä: kellon lyödessä 12 kertaa vuoden vaihtuessa, niillä on tapana syödä joka kellon kumautuksella yks viinirypäle. Jos ne kaikki saa popsittua ajan puitteissa, on onni seuraavalle vuodelle taattu. Me tehtiin tää siis vähän etuajassa, mutta ainakin on onnellinen uusivuosi tiedossa, saatiin nimittäin melkein jokainen syötyä ne viinirypäleet vaikka vähän tekikin tiukkaa. Se on nimittäin hankalampaa miltä ehkä kuulostaa; ei sitä yhtä rypälettä ehi ikinä kunnolla syödä yhden kumautuksen aikana, ja lopussa kaikki on aina ku hamsterit konsanaan poskipussit täyteen varastoituna. Niitä siinä sit pitää koittaa jäystää kauheella kiireellä. Mutta kivaa oli!

Siinä ne on; las uvas!

Lauantaina lähettiin isommalla porukalla ulos, ja illan suunnitelma oli ottaa kaikki ilo niin viimesen päälle irti että olis jotain mitä muistella Suomen kylmyydessä. Oli kyllä ihanaa, tanssittiin ja juhlittiin niin huolella että illan päätteeks oli kaikilla jalat enemmän tai vähemmän muussina. Mutta oli se vaan sen arvosta!

Vipa lauantai nyyh!

Blogin puolella tulee varmaa jatkossakin tapahtumaan jonkinlaista elämää, toivottavasti ainakin. Nyt ei muuta kun ihanan rauhallista joulua kaikille ja hyvää uutta vuotta! :-)

Mucha gente... ¿demasiado?

Sanna: Madrid täältä tullaan!!

Madrid hämärällä... si me gusta! Pieni tihkusadekaan ei haitannut.

Viikko sitten olin Madridissa neljä päivää mun hostäitin kans. Heti ekan päivän illalla sain huomata, että ei mikään ihme että Madridin väkiluku on yhta suuri kuin koko Suomen koska ihmisiä tunkeili joka paikassa! Yksin mä olisin ollut ihan hukassa, mutta nyt sain tyytyä vain ihaileen kaikkee silmät pyöreinä ja seuraamaan kiltisti hostäitin perässä. Madridin liikennekin eroaa paljon Suomesta. Autot tööttäilee hermostuksissaan ja kaksi autokaistaa molempiin suuntiin ei riitä vaan niitä on joissain paikoissa jopa yhteensä kahdeksan!!
             Me vierailtiin parissa museossa kuten El Pradossa ja Reina Sofiassa sekä parissa näyttelyssä, jotka kertoi eri jutuista kuten Pompeijin tuhosta. Ne oli kiinnostavia varsinkin, kun äiti ja sen kaveri, jonka kanssa me liikuttiin myös, on molemmat taideopettajia niin sain kivasti mielenkiintoista lisätietoo.

Rastrosta

Me ei käyty äitin kanssa shoppailemassa, vaikka mua vähän kutkuttikin kaikki vaatekaupat, joiden ohi käveltiin. No mun shoppailuhimo sai lääkettä sitten sunnuntaina ennen kuin lähdettiin kotia kohti, sillä kierreltiin neljä tuntia Rastrossa eli Madridin valtavalla torilla, jossa myytiin kaikkee tavaraa uudesta, käytettyyn ja antiikkiseen. Parin tunnin jälkeen mua alkoikin melkein ahdistaa, näki niin paljon tavaraa ettei osannut loppujen lopuks valita paljon mitään. Tori oli nimittäin jakautunut monelle eri kadulle, jotka kaikki oli täynnä kojuja ja tietenkin ihmisiä...
     

En olisi ekana kuvitellut, että ehkä siistein asia mikä jäisi Madridin rakennuksista mieleen olis juna-asema. Mutta oli kyllä erikoisin juna-asema minkä oon ikinä nähny, koska sen sisään oli tehty pieni sademetsä, jota kasteltiin vesihöyryllä 24/7. Saataiskohan me meidänkin juna-asemille Suomeen tommoset? Ehkä talvella vois tulla vähän vaikeuksia... :D

Eikä siinä kaikki vaan sieltä sademetsän uumenista löytyi myös lammikko fisuja ja kilppareita!!

Madridiin lahjoitettiin joskus ikuisuuksia sitten monumentti Egyptistä. Ei ihan samaa tyyliä kuin muut rakennukset Madridis, mutta hyvältä näyttää silti!

Tänne Real Madrid jalkapallojoukkueen fanit kerääntyy joka voitetun ottelun jälkeen massoittain juhlimaan. Huh voin kuvitella sitä menoa...

¡Cojonudo!

Sanna:
Ihan outoa ajatella, miten nopeesti aika on kulunu ja mitä kaikkee me ollaan opittu. Kyllähän se tuntuu hyvältä, kun sulle sanotaan että aksentti on kuin espanjalaisella  ;) No okei myönnetään, että niitä virheitä ujuttautuu puheeseen koko ajan, mutta on siistii kun kavereiden kans jutellessa ajatuksetkin kulkee puoleks espanjaks! Me muisteltiin just tyttöjen kans millasta oli ku me tultiin Espanjaan eikä pystytty puhumaan paljon mitään. Kyllähän se kielioppi oli silloinkin jo hallussa, mutta ei sitä millään ehtiny puheeseen tunkea. Nyt sitä ei välillä edes huomaa, kun puhetta tulee ennen kuin ehtii miettiä onko verbi oikeassa muodossa tai adjektiivi maskuliini vai feminiini(noi olikin asiat, joissa menin alussa sekasin koko ajan).

Vähän espanjalaista katukuvaa. Jouluvalot jo laitettu, mutta ei ainakaan vielä ollut päällä.

Söpö graffiti, joka löydettiin, kun seikkailtiin kaupungilla Satun kans.

Tällä viikolla on taas sattunu kaikkee kivaa ja valitettavasti myös vähemmän kivaa. Jotenkin onnistun nappaamaan kaikki sairaudet, koska tiistaina olin taas aamulla vähän kuumeessa ja imusolmukkeet kaulalla turvonneina. Tunsin itseni pieneksi tytöksi mun hostvanhempien soitellessa mulle tasasin väliajoin kysyäkseen miten sujuu(olin yksin kotona ja ne töissä). Eihän mulla mikään hätänä ollut, kun katoin koko päivän kotona Bonesin tuotantokautta ja lepäilin :D Seuraavana päivänä olin jo omasta mielestä terve enkä suostunut jäämään mökkihöperöksi toista päivää, vaikka äiti mua kovasti suostuttelikin.

Keskiviikkona mentiin illalla Satun luo hengaamaan ja leipomaan suomalaista herkkuruokaa eli mokkapaloja! Meillä oli aluks niiden tekemises pieniä vaikeuksia. Espanjassa ei leivota kotona kovinkaan, niin kaikkia tarvittavia aineksia ja myöskään sähkövatkainta ei löytynyt. No kaupastahan apua saa ja Satu teki illan treenin vispatessaan kananmunavaahtoa. Lopputulos oli herkullinen ja perheet tykkäs!

Tällä viikolla tutustuttiin yksiin espanjalaisiin tyttöihin ja mentiinkin sitten eilen niitten kans maistamaan espanjalaista siideriä. Joka ei kyllä millään tavalla muistuta Suomen siideriä, vaan on enemmänkin hapanta omenaviiniä vähällä alkoholimäärällä :S No se siideri ei ollutkaan illan pääasia, vaan kavereiden kanssa hengailu ja hauskanpito. Kyllähän me siellä pari tuntia sitten istuttiinkin ja höpöteltiin. Tultiin kuitenkin aika aikasin kotiin, koska ulkona oli kylmä ja vaatteet sateesta märkinä. Ehkä myös ajateltiin, että säästetään meidän voimia tälle päivälle... Lähdetään nimittäin tänään samojen tyttöjen kanssa kaupungille juhlimaan, tanssimaan ja nauttimaan Espanjan elämästä!

Asturiaksessa siideri kaadetaan lasiin aika erikoisesti... ilmeisesti sen takia että sidra saisi vähän happea ja maistuisi paremmalta. En tiedä onko tuossa perää, mutta ainakin vaikealta se näytti. 

¡Chicas y sidra!