Viikonlopusta ja vähän muustakin

Maria: Vihdoinkin munkin puolesta saadaan jotain elämää tähän blogiin. Oon laiskotellut enkä vielä kertaakaan raportoinu mun tekemisistä, mutta nyt päätin ryhdistäytyä.

Meillä oli siis kolmen päivän pidennetty viikonloppu, koska viime perjantaina oli Día de la Hispanidad eli espanjalaisuuden päivä. Kyseisenä päivänä juhlitaan myös Espanjan suojelupyhimystä. Varsinaista juhlaa ei kuitenkaan nykypäivänä enää vietetä, lähinnä ihmiset nauttii ylimääräisestä vapaasta ja hyödyntää sitä muunmuassa matkustamalla kotikylään tai tekemällä erilaisia retkiä ympäri Espanjaa. Meidän perhe lähti heti torstai-iltapäivänä koulun jälkeen ajelemaan kohti Leónia, joka on viereisen maakunnan (joka myös kantaa nimeä León) pääkaupunki. Mun hostmami oli ollu työmatkalla Madridissa koko alkuviikon, ja napattiin se juna-asemalta mukaan kyytiin ennenkun jatkettiin matkaa kohti määränpäätä. Noin neljän tunnin autossa istumisen jälkeen päästiin vihdoin perille Palenciaan, joka on yksi Espanjan muista maakunnista (niitä riittää...). Pienen etsiskelyn jälkeen löydettiin hotelli, joka oli aivan ihana, kunnon maalaisromantiikkaa tihkuva maailman söpöin paikka! Se sijaitsi pienessä kylässä, jonka lähellä oli paljon vuoristoa, sillä meidän viikonlopun suunnitelma oli kiivetä niin paljon ylös vuorenseinämiä kun vaan kuntoa riitti! (Oikeesti meidän reissut ei ollu mitään valtavan rankkoja, lähinnä jyrkimmissä kohdissa vähän kysyttiin voimia ja jaksamista, muuten sai lähinnä nautiskella hyvästä seurasta ja huikeista maisemista.) Reisi-takapuolitreeninä kiipeäminen oli kyllä ihan loistavaa, kyllä vähän tunnahti viikonlopun jälkeen, eli jotain oli todistettavasti tapahtunut myös siellä suunnassa! Tai ainakin mä haluun kovasti uskoa niin... :D

Hotelliin oli kerääntyny host-padren puolelta lähisukua, yhteensä meitä oli 12 henkeä. Isovanhemmat (=los abuelos (; ) oli aivan ihania ihmisiä. Muutenkin täällä on kaikki ollu tosi mukavia meitä suomityttöjä kohtaan, mutta jotenkin tuli vielä aivan erityisen kotoisa olo kun kaikki sukulaiset oli niin innoissaan myös mun mukanaolosta, ja kyseli paljon Suomesta ja mun elämästä kotona. Abuelo eli isoisä oli ottanu selvää Suomen historiasta, ja hehkutti mulle ihan innoissaan siitä kuinka suomalaiset oli niin vahvoja kun oltiin sodittu Venäjää vastaan ja pienenä kansana taisteltu maamme puolesta. Se oli varmaan paremmin selvillä kaikista sotien tapahtumista (myös Suomen osalta...) kun minä, ja tuli jotenki kauheen otettu olo kun ne oli selvästi nähny vaivaa että tietäis enemmän mun kotimaan historiasta ja tapahtumista. Muutenkin ne vaikutti tosi samanlaisilta mitä mun omat isovanhemmat oli, joten tykkäsin kovasti viettää niiden kanssa aikaa.
Isovanhempien lisäksi paikalla oli serkkuja, tätejä ja setiä. Juttua niillä kyllä riitti, ja kun on suomalaisena tottunu siihen että yleensä ravintoloissa pönötetään kiltisti hienoissa (epämukavissa :D ) vaatteissa ja keskustellaan sivistyneeseen sävyyn esimerkiks politiikasta, niin noiden värikkäät (ja äänekkäät) jutut oli mun mielestä tosi viihdyttäviä.

Päiväohjelma oli seuraavanlainen: aamupala syötiin hotellilla, jonka jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut reppuihin ja lähettiin valloittamaan vuorenhuippuja. Lounas syötiin ylhäällä vuorella, ja sen jälkeen palattiin samaa reittiä takasin. Meidän patikointireissut kesti suunnilleen 6-7 tuntia, jonka jälkeen palattiin hotellille tai käytiin tutustumassa lähikyliin. Lehmiä, lampaita ja vuohia oli joka paikka täynnä, ja viikonlopun kohokohtiin kuului myös ehdottomasti se kun sai käydä rapsuttelemassa paikallisia hevosia. Tälläsen vannoutuneen heppatytön sydäntä lämmitti kun sai pusia paikallista kaviokasta, ja ikävä omia karvakamuja kohtaan Suomessa vähän lievittyi :)
Iltaisin pelattiin pikkuveljen ja sen serkkujen kanssa bilistä, ja ne oli ihan innoissaan mun "huimista" pelitaidoista. (Oikeesti oon surkee...) Jostain syystä ne oli haltioissaan aina kun onnistuin, ehkä se on niille vierasta että tytötkin saattaa joskus osua niihin palloihin :D Tai sitten mun räpellys näytti niiden mielestä niin onnettomalta, että ne säälistä kannusti mua niin villisti....

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli tosi onnistunut, nautittiin hyvästä ruuasta ja seurasta, ja ne näköalat.... Ei sitä pysty edes sanoin kuvailla kuinka mahtavat ne oli! En koskaan kyllästy tähän maisemaan, rakastan asua täällä vuoristoisemmalla seudulla! On vähän vaihtelevampaa mihin on kotona tottunu, Pohjanmaalla kun sitä lakeutta riittää...

Tällä hetkellä istuskelen kotosalla, täällä on nimittäin kolmen päivän lakko. Opiskelijat ei mee kouluun, joten meillä on vähän ylimäärästä vapaata tän "rankan" aherruksen lomassa. Toisaalta ihan hyvä ettei nyt tarvi mennä ihmisten ilmoille, rusautin nimittäin nilkkani kivuliaasti kun tanssahtelin niin tunteella eilen salilla. Missasin sit myös combatin ja harmittaa älyttömästi, koska en oo tottunu vaan nököttämään paikallani. Lisäks liikunnasta pois oleminen + näiden herkkuruuat ei oikein kuulosta mukavalta yhtälöltä, en oo edes uskaltautunu vaa'alle tänne lähdön jälkeen, hirvittää liikaa se totuus mitä sieltä tulee esiin... Vaatteet nimittäin uhkaavasti alkaa tuntua tiukahkoilta tän kuukauden mässäilyn jälkeen, kauheeta... Toisaalta on ihanaa vaan istua ja olla säälittävä ku saa niin prinsessakohtelua, nää nimittäin suhtautuu muhun ku vakavamminki loukkaantuneeseen potilaaseen :')

Tässä vielä muutamat fotot viikonlopulta sekä muitakin kuvia mitä on tullu napsittua:

Ekan päivän metsäilyreitiltä.

Sisilisko! Näitäkin täällä riittää.

Käytiin vuorilla myös luolassa, oli aika siisti.

Krookus, joita myöskin oli ihan kiitettävästi :D

Yks niistä vuorenhuipuista jonne urheasti kavuttiin.

Se mulkoili mua tosi äksysti, luuli varmaan et vien sen ruuat...

Villa Romana la Olmedan mosaiikkeja. Se on siis lähistöllä oleva roomalaisten aikanen loma-asunto tms.

Katukuvaa.

Mun naapurustoa.

Tällänen söpö yhteiskuva vielä loppuun!