¿QUE TAL EN ESPAÑA?: Así es la vida

Sanna:
Pikkuhiljaa alkaa täällä elämä tuntua jo arjelta. Joka viikko on erilainen ja seuraavaa odottaa aina innolla, mutta nyt elämä ei ole vaan pelkkää arjen ihmettelemistä. Oviedo ja tämä paikka alkaa jo yleisesti tuntua kodilta. Tottakai ei mikään korvaa Suomen "oikeaa" kotia, mutta kotoisaksi voi tuntea itsenä myös tuhansien kilometrien päässä. Pari päivää sitten heräsin kesken yöunen ja tajusin jotain hyvin outoa... mä näin unta espanjaksi! Mikään ei varmaan mennyt siinä kieliopillisesti oikein, mutta tosta on hyvä alottaa. Juteltiinkin espanjalaisten kavereitten kans, miten kummallista on, että ihmiset näkee kaikki unia omalla kielellään. Onhan vaikea kuvitella, että joku uneksii suomeksi, toinen kiinaksi ja kolmas espanjaksi. Ehkä kahden kuukauden kuluttua ennen kuin palaan Suomeen osaan jo ajatellakin espanjaksi. Hope so ;)

Viikot täällä ei hirveästi eroa Suomen arkipäivistä. Aamulla lähden kouluun, sen jälkeen kotiin syömään, löhöilemään ja illalla joko harrastuksiin tai tapaamaan kavereita. Oikein laiskalla tuulella jään Suomessa kotiin nukkumaan, mutta Espanjassa iltapäivien vietto neljän seinän sisällä tuntuu turhalta, joten mennäänkin usein jonnekin kuluttamaan aikaa joko me kolmestaan tai mikä parempi espanjalaisten kanssa. Harmittaa vain, että meidän ikäset espanjalaiset on nyt viimeistä vuotta lukiossa, joten niiden vapaa-aika kuluu enemmän opiskellessa. Yritetään silti parhaamme, että saatais houkuteltua ne mukaan. Onneksi viikonloppuina useimmat haluaa päästellä höyryjä ja lähtee ulos pitämään hauskaa. Ne onkin parhaita tilanteita tutustua uusiin ihmisiin, koska koulussa kaikki viettää aikaa omissa kaveriporukoissaan.

Mun viikonloppu vieri ohi hujauksessa. Perjantaina mentiin kavereille katsomaan leffaa, mutta loppujen lopuks ilta kuluikin jutellessa ja katsellessa youtube-videoita. Hauskaa oli silti. Mun hostäidin sisko oli meillä koko viikonlopun kylässä, joten tehtiin lauantaina retki parin kymmenen kilometrin päässä olevaan puistoon nimeltä Senda del oso. Ennen kuin päästiin lähtemään sinne takkuiltiin kuitenkin kotona tavaroiden kanssa. On yllättävän kiva kuunnella, kun siskokset kinastelee espanjaksi. Niiden kinastelut jäi kuitenkin aina pintapuoliselle ja lempeälle tasolle, mutta ilman että ymmärtää kieltä puhekorkeuden perusteella voisi päätellä muuta. Espanjassa kahviloissa ja baareissa on muutenkin yleista puhua kovaa ja korkealta. Kun päästiin puistoon maisemat oli huikeat. Kävelyreitti kulki vuorien, karhujen (senda del oso=karhunpolku), puiden ja luolien ohi. Lounaaksi oli tehty tortilla de patatas (perunamunakas), joka on tyypillinen espanjalainen ruoka, leivän väliin. Ja maistui kyllä ihanalta. Päivän aikana tulikin käveltyä noin neljätoista kilometria niin ruoka olikin tarpeen. Iltapäivästä palattiin kotiin ja illalla ei muuta kuin kaupunkiin fiestalle kavereiden kanssa ;) Kaiken ton jälkeen kunnon yöunet tuli tarpeeseen.
Sunnuntaina käytiin Oviedon torilla, jonne oli tullut paljon väkeä lämpimän sään takia. Täällä vieläkin lämpötila on ajoittain 20 asteen yläpuolella! Kun lukee uutisista, että jossain päin Suomea on jo satanut lunta lämpimät säät tuntuu järjettömiltä. Illalla tunsin huonoa omatuntoa tekemättömistä koulutehtävistä, joten päätin keventää taakkaa edes hitusen. Jotenkin täällä koulu ei vaan tunnu tärkeimmältä asialta, vaan keskityn enemmän kulttuuriin, kieleen ja uusiin ihmisiin. Onhan taidehistoria, luonnontieteet ja espanja äidinkielenä aika vaikeita vuoden aikana hankituilla espanjan taidoilla. Onneksi kaksi eri enkun tuntia ja liikunta tuo rentoutta koulupäiviin. Loppujen lopuksi kyllä opettajat ymmärtää, ettei me voida olla samalla tasolla kuin muut espanjalaiset aineissa, jotka opetetaan kokonaan espanjaksi.

Sitten vielä muutamia kuvia viikolta. Espanjalaisten kanssa viettäessä aikaa ei tule otettua niinkään kuvia, koska tuntee itsensä paparazziksi muiden ihmetellessä vieressä. Siinä asiassa pitäis kuitenkin terästäytyä ettei palaa Suomeen kamera täynnä maisemia. Ei niissäkään kyllä mitään vikaa ole... :D